Tuntuu, että teen kaiken aina ihan väärin.
En osaa osoittaa sitä kuinka paljon minä välitän, johtuuko se siitä että pelkään välittää.
Se on luja ulkokuori, herkkääkin herkemmän sisimpäni suojana.
Se on pelkoa siitä että juuri kun uskallan taas aidosti välittää, jään yksin.
Se on yksinäisen sydämeni loputon huuto, jota minä en saa vaikenemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti