Sinne ne Maikin mietteet menneet on.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
torstai 7. toukokuuta 2015
Hei rakkaat,
olen siirtynyt kirjoittamaan uuteen blogiini, jonka löydätte täältä Elämän säikeet.
Se on vielä aika keskeneräisen näköinen, mietittyä ja tarkoin harkittua on lähinnä sen osoite. Johon olen syvästi ihastunut.
Toivottavasti siirrytte sinne seurailemaan hajanaisen elämäni tapahtumia ja herkän mieleni tarinointia.
<3: Maikki
olen siirtynyt kirjoittamaan uuteen blogiini, jonka löydätte täältä Elämän säikeet.
Se on vielä aika keskeneräisen näköinen, mietittyä ja tarkoin harkittua on lähinnä sen osoite. Johon olen syvästi ihastunut.
Toivottavasti siirrytte sinne seurailemaan hajanaisen elämäni tapahtumia ja herkän mieleni tarinointia.
<3: Maikki
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Kerro mulle mitä tunnet, vaikka sulle puhu en
Hammastahna maistui mintulta, ihan niin kuin jokaisena iltana.
Minä olen vain ihminen, ihminen niin kuin jokaisena iltana.
Hiuksissa enemmän vaaleaa kuin ennen,
mielessä epäilyksiä mutta silti hymy.
Minä olen vain ihminen, ihminen niin kuin jokaisena iltana.
Hiuksissa enemmän vaaleaa kuin ennen,
mielessä epäilyksiä mutta silti hymy.
maanantai 4. toukokuuta 2015
Sinä olet
Kuuhulluus,
huukulluus.
Ikävä sinua,
sikävä inua.
huukulluus.
Ikävä sinua,
sikävä inua.
Sinä olet sanoja hiljaisuudessani,
ääniä yksinäisyydessäni,
läheisyyttä kaukana.
lauantai 2. toukokuuta 2015
Itken elokuvissa, mutta kotona en uskalla
Uskaltaa sanoa ääneen: minä pelkään.
Uskaltaa katsoa silmiin, jokaisen sanan vannoa todeksi jonka suustaan päästää.
torstai 30. huhtikuuta 2015
Suuren maailman suuret kadut
Vessan sinisessä valossa kynsieni oranssit kukat muuttuivat violeteiksi ja vihreä pohja oranssiksi. Suuren maailman vessoissa, joissa itsekin näyttää aivan siniseltä.
Pienet jalkani kävelivät mukulakivisiä katuja, astuivat sisään vanhahtavista ovista, pieneksi tunsin itseni kun talot jatkuivat aina vain eikä silmäni kyenneet tavoittamaan taivasta.
Ikävöin minä silti vain ja aamuni aloitin hotellihuoneen valkoisissa lakanoissa ajatellen ikävää. En päässyt karkuun ajatuksiani vaikka paljon vähemmän niille jäikin aikaa kun oli niin paljon nähtävää.
Unessani kävelin mutkikkaita katuja, loputtomiin jatkuvia portaita, eteenpäin jonnekin.
Vesisateisen tulvivasta Helsingistä minä sitten eilen lähdin ja lumisateiseen Joensuuhun päädyin. Kiva olla taas kotona.
Pienet jalkani kävelivät mukulakivisiä katuja, astuivat sisään vanhahtavista ovista, pieneksi tunsin itseni kun talot jatkuivat aina vain eikä silmäni kyenneet tavoittamaan taivasta.
Ikävöin minä silti vain ja aamuni aloitin hotellihuoneen valkoisissa lakanoissa ajatellen ikävää. En päässyt karkuun ajatuksiani vaikka paljon vähemmän niille jäikin aikaa kun oli niin paljon nähtävää.
Unessani kävelin mutkikkaita katuja, loputtomiin jatkuvia portaita, eteenpäin jonnekin.
Vesisateisen tulvivasta Helsingistä minä sitten eilen lähdin ja lumisateiseen Joensuuhun päädyin. Kiva olla taas kotona.
lauantai 25. huhtikuuta 2015
Ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja
Minä kävelen pöllöreppu selässäni,
punaisissa maihareissani,
liukuvärjätyt hiukset liehuen.
Minä pukeudun värikkäisiin pöksyihin,
hukutan itseni mekkoihin,
olen vieraantunut farkuista.
Menen aamulla ennen kahdeksaa kahvilaan ja tilaan vanilja-suklaa-cappuccinon.
Minun elämästäni on tullut jotakin sellaista, jota ennen vain muilta kadehdin.
Minusta on tullut enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
On aika upeaa olla juuri minä.
punaisissa maihareissani,
liukuvärjätyt hiukset liehuen.
Minä pukeudun värikkäisiin pöksyihin,
hukutan itseni mekkoihin,
olen vieraantunut farkuista.
Menen aamulla ennen kahdeksaa kahvilaan ja tilaan vanilja-suklaa-cappuccinon.
Minun elämästäni on tullut jotakin sellaista, jota ennen vain muilta kadehdin.
Minusta on tullut enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
On aika upeaa olla juuri minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)