torstai 7. toukokuuta 2015

Hei rakkaat,

olen siirtynyt kirjoittamaan uuteen blogiini, jonka löydätte täältä Elämän säikeet.
Se on vielä aika keskeneräisen näköinen, mietittyä ja tarkoin harkittua on lähinnä sen osoite. Johon olen syvästi ihastunut.

Toivottavasti siirrytte sinne seurailemaan hajanaisen elämäni tapahtumia ja herkän mieleni tarinointia.

<3: Maikki

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kerro mulle mitä tunnet, vaikka sulle puhu en

Hammastahna maistui mintulta, ihan niin kuin jokaisena iltana.
Minä olen vain ihminen, ihminen niin kuin jokaisena iltana.

Hiuksissa enemmän vaaleaa kuin ennen,
mielessä epäilyksiä mutta silti hymy.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Sinä olet

Kuuhulluus,
                    huukulluus.
Ikävä sinua,
                     sikävä inua.

 
 
Sinä olet sanoja hiljaisuudessani,
ääniä yksinäisyydessäni,
läheisyyttä kaukana.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Itken elokuvissa, mutta kotona en uskalla

Uskaltaa sanoa ääneen: minä pelkään.
 
 
Uskaltaa katsoa silmiin, jokaisen sanan vannoa todeksi jonka suustaan päästää.
 

 
Uskaltaa ottaa riski, voi menettää kaiken tai saada niin paljon enemmän.


 
Uskaltaa olla, kaikesta huolimatta ja juuri siksi, rohkeasti sitä mitä on.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Suuren maailman suuret kadut

Vessan sinisessä valossa kynsieni oranssit kukat muuttuivat violeteiksi ja vihreä pohja oranssiksi. Suuren maailman vessoissa, joissa itsekin näyttää aivan siniseltä.

Pienet jalkani kävelivät mukulakivisiä katuja, astuivat sisään vanhahtavista ovista, pieneksi tunsin itseni kun talot jatkuivat aina vain eikä silmäni kyenneet tavoittamaan taivasta.

Ikävöin minä silti vain ja aamuni aloitin hotellihuoneen valkoisissa lakanoissa ajatellen ikävää. En päässyt karkuun ajatuksiani vaikka paljon vähemmän niille jäikin aikaa kun oli niin paljon nähtävää.

Unessani kävelin mutkikkaita katuja, loputtomiin jatkuvia portaita, eteenpäin jonnekin.

Vesisateisen tulvivasta Helsingistä minä sitten eilen lähdin ja lumisateiseen Joensuuhun päädyin. Kiva olla taas kotona.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Minä kävelen pöllöreppu selässäni,
punaisissa maihareissani,
liukuvärjätyt hiukset liehuen.

Minä pukeudun värikkäisiin pöksyihin,
hukutan itseni mekkoihin,
olen vieraantunut farkuista.

Menen aamulla ennen kahdeksaa kahvilaan ja tilaan vanilja-suklaa-cappuccinon.

Minun elämästäni on tullut jotakin sellaista, jota ennen vain muilta kadehdin.
Minusta on tullut enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
On aika upeaa olla juuri minä.