Rajulle riemulle koittaa raju loppu,

loistonsa hetkellä se tuhoutuu

kuin tuli ja ruuti toisiaan suudellessaan.

Huomasin että kaikkeen, kaikkeen lopulta kyllästyy.

Millaista on olla turta?

Millaista on elää elämäänsä tuntematta mitään,

tuijottaa päivät eteensä näkemättä todellisuudessa mitään?

 

Minä hymyilen,

hymyilen niin että hampaat näkyy.

 

 

There is no mercy in this life, darling.

Mahdottoman edessä mieleni antautuu.

Se lakkaa pyrkimästä mihinkään suuntaan,

lakkaa pyristelemästä eteenpäin.

 

Ja minäkin antaudun elämän vietäväksi,

kuin mieleni konsanaan.

Antaudun.

Marmaris, Turkey 2014.

En oikein tiedä miten Turkkia teille kuvailisin lyhyesti ja ytimekkäästi.

Olen edelleen aika sanaton.

Katson kuvia ja muistan hetkiä; lämmön, meren ja auringon.

Katsokaa tekin kuvia, niihin sisältyy niin paljon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart, 'cause love comes slow and it goes so fast.

Olen palannut takaisin kotiin, olo on varsin tyhjä.
Pelkkä ulkokuoreni on palautunut lämmöstä takaisin tähän kylmyyteen.
Mieleni seikkailee yhä Turkin pimeissä ja lämpimissä öissä, kulkee pitkin sen katuja, ihastelee vuoristomaisemia ja merta. 

Lentokoneen kiihdyttäessä moottoreitaan ja noustessa ilmaan jättäen alleen Turkin vuoristot, minä itkin lohduttomasti kuin pieni lapsi.
Kyynelien takaa näin kuinka suuret vuoret olivat kohta enää pieniä pisteitä jossakin allamme, kunnes ne katosivat kokonaan pilviverhon taa.

Täällä on kylmä, niin pirun kylmä.

Haluan niin nähdä taas, kuinka hetken sisällä, suuri asuu avaruus.

Miksi rakastat minua?

Rakastatko aamun unista mutta hymyilevää ensikatsetta?
Rakastatko naurua ja hymyä, kuunnella ääntä ja sen kaunista sointia?
Rakastatko ihon pehmeyttä ja tuoksua, silmiä jotka tuikkivat kuin tähdet?

Oletko rakastunut minuun vai ajatukseen rakastuneena olosta?

Meillä on aikaa.

Oi kultani älä niin huoli
vaikka terävä ja viuhuva nuoli
saattaa meihinkin osua kyllä.

Mitä huominen ottaa, antaa
sitä tänään vielä et voi kantaa
eikä ne murheet meihin yllä.

 

 

Älä kaunaa mennyttä kanna
sen viimein jo lähteä anna
takkinsa ottaa ja ovella kiittää.

Älä pelkoa tulevaisuuden
älä onnen tai onnettomuuden
me olemme tässä ja nyt ja se riittää.