Onnelliset kohtaa

Kun se on valmis, sen tietää.
Se enää hetken voi kestää,
on toisinaan onnea vaikeeta sietää.

 

 

Oon lähtenyt monta kertaa,
särkymätöntä rakentamaan,
ja monta kertaa päätynyt sen rikkomaan.

 

Haluun tietää, haluun tietää missä onnelliset kohtaa.
Pidän huolen, pidän huolen oon jossain kaukana.

Ja kun mä meen nousee käteni hyvästiksi,
ja niin mä meen ja muuttuu askeleeni kevyeksi.

 

 En jaksa katua, en katsoa ja kun toiset vaalii omaansa,
on niitäkin toisinaan vaikeeta sietää.

A best friend is someone who knows all about you and loves you anyway

Tykkään toivottaa "hyvää lällypäivää", koska ensimmäinen asia jonka ystävänpäivä tuo mieleen on ällönöllön rakastuneet parit.

Mutta onhan se muutakin.

Se on päivä, jolloin voi  muistaa kuinka onnekas onkaan omistaessaan niin ihania ystäviä.

Sellaisia, jotka ovat tukena vaikka et aina itsekään ymmärrä itseäsi ja tekojasi.

Sellaisia, jotka eivät tuomitse vaan lohduttavat ja auttavat jatkamaan eteenpäin.

Olen äärettömän kiitollinen teistä jokaisesta, kiitos te ♥

 

And you, you know that you are always my number one ♥

Katu päättyy aurinkoon

Moni laulu kertoi rakkaudesta,
mutta usein portaikossa,
pysähdyin pimeässä,
aina askeleen jäljessä.

 

 

Maa oli kylmä marraskuussa,
se kiipesi kylkeä ylös silmiin,
tarttui jalkoihin,
silloin värit menivät helposti sekaisin.

 

 

 

Meri nousi ja laski,
ja kuu näytti aikaa,
tänään puisto humisi ensimmäistä kertaa,
maa suli ja virtasi kyyneleinä,
kiven koloista kaulalle.

 

 

Näen selvästi värit,
heinäsirkan ja oranssin maan.

All you wanted from me, was the gift of love

Heräsin tänä aamuna äärettömään turhuuden tunteeseen.
Tässäkö se on koko elämä, tässä.

Herätä aamulla väsyneenä, mennä töihin tai kouluun, elää päivä hymyillen, tulla kotiin taas väsyneenä, pian huomata herätyskellon herättävän uuteen päivään.

Aina väsynyt, aina kokonaisia päiviä täytettävänä.
Mikä on näiden päivien tarkoitus, mikä niiden merkitys.

Jotakin puuttuu, jotakin suurta.

Miten osaisin olla niin kuin nuo muut, vai onko jossain joku paikka jonne kuulun

Sanon aina etten tykkää siitä miten kaikki täytyy määritellä.
Jos uskot Jumalaan, olet uskovainen. Jos tykkäät samaa sukupuolta olevista, olet homo/lesbo. Jos et juo alkoholia, olet absolutisti.

Eikö sitä voi vain uskoa, rakastaa ja elää ilman mitään typeriä määritelmiä.

Ja sitten aivan yhtäkkiä kaikki kääntyykin päälaelleen. Yhtäkkiä kaiken onkin oltava niin kirkasta ja selvää, kaikki täytyy nimetä, kaikki täytyy määritellä.
Mitä me ollaan? Mitä sinä haluat minusta? Miksi me jutellaan? Ollaanko me nyt tilivelvollisia toisillemme? Ollaanko me tosissaan? Onko meillä ehkä tulevaisuus?

Eikö sitä voi vain jutella, viihtyä ja tutustua toisiinsa ilman mitään typeriä määritelmiä.

Minun maailmassa näköjään ei.

Menetin sinut kauan sitten, vedit hartiat korviin ja kävelit pois

Muistan vieläkin kuinka pysähtynyttä kaikki oli, kun koko elämä koostui pelkästään odottamisesta.
Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt, niin kuin elämäni.
Mikään ei liikkunut, ei eteen ei taakse.
Kaikki oli sitä yhtä ja samaa päivästä toiseen, sitä että sitten joskus alkaa se oikea elämä.

Jos olisin jaksanut elää pysähtynyttä elämää tarpeeksi kauan, olisiko nyt kaikki toisin.
En tiedä, mutta minulla oli niin kiire.
Kiire johonkin parempaan, kiire ettei elämä valuisi odottaessa hukkaan.

Ei olisi kannattanut kiirehtiä, koska ei täällä ollut mitään odottamassa minua.
Mutta olisiko hän sitten edes ollut odottamisen arvoinen, en tiedä.

Ootte täydellisiä noin

Asioita, joista minä itsessäni tykkään.

Asioita, joista minä haluan itsessäni oppia tykkäämään.

 

 

Hymy, kaunis hammasrivistö.

Kukkiva iho, terävät kulmahampaat.

 

 

Silmät, silmäripset.

Villiintyneet kulmakarvat, nenänpäässä pesivä näppy.