Katu päättyy aurinkoon

Moni laulu kertoi rakkaudesta,
mutta usein portaikossa,
pysähdyin pimeässä,
aina askeleen jäljessä.

 

 

Maa oli kylmä marraskuussa,
se kiipesi kylkeä ylös silmiin,
tarttui jalkoihin,
silloin värit menivät helposti sekaisin.

 

 

 

Meri nousi ja laski,
ja kuu näytti aikaa,
tänään puisto humisi ensimmäistä kertaa,
maa suli ja virtasi kyyneleinä,
kiven koloista kaulalle.

 

 

Näen selvästi värit,
heinäsirkan ja oranssin maan.