Olen tuijottanut monta tuntia tätä tyhjää sivua.
Välillä halunnut kirjoittaa siitä kuinka täytyy estää itseäni leijumasta onnesta,
välillä siitä miten paskaa ja epäreilua on elämä.
Olen hillinnyt hyrinää mahanpohjassa ja nieleskellyt sitten taas itkuani.
Enkä ymmärrä itsekään kuinka on mahdollista niin lyhyessä ajassa tuntea tunteita niin äärilaidoista.
Tutkimattomat ovat tunteideni tiet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti