Elämä on paennut huoneesta, vaihtunut katoavaisuuden painostavaan läsnäoloon.
Kitkerä pissan haju nenässä ja oikeastaan sitä haluaisi vain paeta.
Ei enää tunnistamisen hymyä silmissä, kaikki keskustelut kaukana ulottumattomissa.
Koitamme tavoittaa, koitamme vielä, mutta sinne ei pääse yksikään meistä elävistä.
Enimmäkseen puhuttiin vain käsistä.
Kuinka ne ovat kylmät, tai lämpimät, kuinka niissä on punajuurta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti