Huomenna pitäisi palata takaisin arkeen tästä unenomaisesta tilasta, jonka loma on minussa saanut aikaan. Aivan kuin täytyisi herätä ihanasta unesta takaisin ankeaan todellisuuteen. En muista milloin viimeksi olisin varsinaisesti nauttinut kouluun menosta tai siellä olosta, tai olenko tehnyt sitä juuri koskaan. Mutta siellä minä silti edelleen olen ja nyt tarvitsenkin kaiken tahdonvoimani siihen positiivisempaan ajatteluun.
Koulu on tehnyt valokuvauksesta minulle tärkeän ja kivan harrastuksen. Nimenomaan, harrastuksen. En usko, että koskaan tulen sitä ammatikseni tekemään juuri missään muodossa. Siksi kai joskus koulunkäynnin ainut motivaatio tuntuu olevan ilmainen ruoka ja ihan huiput kaverit. Syitähän ne on nekin ja eihän tätä edes enää niin kauhean paljoa ole jäljellä, luulisin.
Olisin ehkä kaivannut jotakin uutta harrastusta kevääseeni, mutta en sitä onnistunut löytämään. Ainahan voi lenkkeillä yksin tai kavereiden kanssa, käydä elokuvissa katsomassa hyviä leffoja ja harrastaa kotikaraokea spotifyn soittolistojen avulla.
Kyllä se tästä, ehkä se taas tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti