sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraan

Suoristin hiuksiani yli puoli tuntia pimeää leffateatteria varten, ne ovat jo aivan hurjan pitkät, siis hiukseni.
Niin usein minä oikeasti haluaisin vain itkeä, mutta en itke, koska mitä se muka hyödyttäisi.
Pimeässä autossa alkoi väsyttää, mutta voi miksi vasta silloin, kun matkaa oli jäljellä enää niin vähän.
 
Tämän päivän positiivinen asia on ehdottomasti hiukseni. Liukuvärjäys on edelleen vaan niin huippu! Eikä tuo pituuskaan yhtään haittaa.
 
 

2 kommenttia:

  1. tuo liukuvärjäys on kyllä ihana :) ootko huomannu et melkeen kaikissa postauksissa puhut hiuksistasi jollain tapaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vain on! Ja joo, kyllä tässä huomasin saman että hiukset esiintyy teksteissä aika usein :D

      Poista