Eilen ajattelin taas sitä mitä ei koskaan saisi ajatella.
Mutta siinä se vain oli, lipsahti ajatuksiini kuin mikä tahansa arkinen asia.
Kuin olisi ajatellut huomista työpäivää tai että mitä sitä seuraavaksi söisi.
Niin suureksi kasvoivat mieleni möröt, niin suuriksi että ne pakahduttivat kaiken alleen.
Ja minä halusin vain kuolla.
Niin minä ajattelin, olisi helpompi olla kuollut.
Niin minä ajattelin, kun kyyneleeni eivät millään suostuneet ehtymään.
Tänään olen onnistunut taltuttamaan heikkopäisenä juoksevan mieleni,
olen laittanut sen takaisin ruotuun,
ottanut ohjat takaisin omiin käsiini.
Ei saa antaa valtaa, ei liikaa valtaa möröille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti