Pyörälenkki hämärtyvässä illassa, hiljentyvän kaupungin pyörteissä.
Olen taas muistanut, kuinka oikein kirjoitetaan.
Anna minun olla itselleni näkyvä,
piirtää selviksi laulavat ääriviivani.
Anna minun tulla itselleni näkyväksi,
niin kuin sinä minut näet,
suttuisena aamunharmaassa.
Ja minä uskon lujemmin meihin kuin itseeni,
niin lujaa että sen rinnalla kalpenevat uskovaisten lait.
Joskus ei riitä, ei edes se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti