Minä odotin unta ja kuuntelin kuinka kello tikittää.
Mietin miltä kellon ääni minusta kuulostaisi, jos en olisi koskaan nähnyt kelloa. Jos ainainen tikitys ei heti mielessäni yhdistyisi eteenpäin juoksevaan viisariin, mitä minä ajattelisin sen olevan. Voisiko se olla askeleiden ääniä, käsien yhteen taputusta. Onko se rauhoittava vai uhkaava ääni? Voisinko luottaa sen turvallisuuteen vai kuuluisiko minun pelätä.
Terävät naksahdukset yön pimeässä, mielessäni pyöreä tausta jossa viisari kiertää tasaista ympyrää. Mutta jos en tietäisi, olisiko mielikuvassanikin eteenpäin menevää liikettä? Vai olisiko se vain jotakin paikallaan pysyvää, edestakaisin heilahtelevaa.
Mitä kaikkea se voisikaan olla, jos ei vain sokeasti totea sen olevan juuri sitä mitä aina ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti