On niin helppoa unohtaa itsensä.
Kadottaa omat tunteensa ja ajatuksensa ikävöintiin ja ainaiseen unelmoimiseen.
Sitä kohti minä taas olen hurjaa vauhtia matkalla, vaikka ei pitäisi.
Piti keskittyä itseeni; itsetuntemukseen ja sen sellaiseen.
Täytyy hidastaa, kieltää itseään välittämästä liikaa, keskityttävä kaikkeen muuhun.
Hiljalleen eteenpäin, aivan hiljalleen.
Jonain päivänä kaikki voi olla toisin.
P.S. En tiedä selvisinkö yhtäkään päivää valittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti