En tiedä kestäisinkö minä enää yhtäkään,
kestäisinkö sen iskun voiman,
joka kerta yhtä piinaavaa,
yhtä tukahduttavaa,
henkeä salpaavan tuskallista.
Vaikka ne ovat vain sanoja näytöllä,
pelkkää mustaa valkoisella,
silti ne murskaavat pahemmin kuin mikään.
Sinne ne katoavat bittiavaruuteen,
mutta jäävät silti sydämeeni jäytämään.
Luodinkestävää sydäntä ei ole vielä keksitty,
sellaisen minä tarvitsisin selvitäkseni,
sydämen joka ei tuntisi,
sydämen joka ei välittäisi,
sydämen joka ei koskaan lakkaisi uskomasta parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti