Hiukseni vaihtavat kameleonttimaisesti väriään liukuen tummasta vaaleaan, aivan kuin mielenikin.
Toisina päivinä se on mustaakin mustempi, ja pelkään elämänmittaista yksinäisyyttä enemmän kuin mitään.
Sitten tulee taas päivä kun löytyy oikeat sanat tai rauhoittava ajatus, ne saavat mieleni tyyntymään ja sen mustan puhuvan taivaan vaalenemaan.
Sellaista on elämäni, joka päiväistä taistelua kihartuvien hiusten ja vuoristorataa menevän mielen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti