Vaatimusteni lista senkun vain kasvaa kasvamistaan.
On hyvä olla joku taso, mutta ei kai niitä vaatimuksia pitäisi loputtomiin asettaa.
Ei saa olla liian pitkä, ei liian vanha. Täytyy olla siisti, täytyy opiskella tai käydä töissä. Säästäminen ja kohtuus alkoholin juonnissa ovat myös listalla. Aikaansaavuutta, eikä pelkästään päivät koneella istumista ja pelaamista.
Pitäisi olla sitä ja tätä, ei saisi olla tuota tai tätä. Ikuinen lista, joka vain kasvaa ja kasvaa. Pitäisikö minun vain unohtaa se täysin ja katsoa maailmaa ilman sitä. Tai ennemminkin katsoa peiliin, katsoa itseäni, kysyä "onko kaikki hyvin".
Ei ihme että pelkään unohtuvani niin helposti, kun itsekin niin usein vain unohdan.
Miusta on ihan hyvä et ihmisellä on arvoja joiden mukaan se elää ja on iha kohtuullista pyytää elämänkumppaniltaan samaa. se on kuitekin se jota katsoo lopun ikäänsä. (luultavasti). Mutta yks tärkeä kysymys on myös se Mitä minä voin olla hänelle? Mitä voin antaa toiselle. Se on ehkä se peiliin katsominen. Luulen että siun vaatimukset on vielä ihan inhimillisissä rajoissa. ;)
VastaaPoistaHahaa niin, ehkäpä ne ei oo vielä menny ihan mahdottomuuksiin ;D ja totta, onhan se helpompaa elää toisen kanssa jos arvot kohtaa ees jollakin asteella.
Poista