sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Mä pelkään etten kuitenkaan oo sulle se.

Minä harhailen jossakin välillä taivaan ja maan, etsin jotakin johon tarttua, jotakin johon voisin kuulua.
Minä pelkään etten ansaitse kaikkea tätä, en ansaitse niitä kaikkia kauniita sanoja ja sydämiä, pelkään etten kuitenkaan ole niiden arvoinen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on juurikasvu, se saa minut  entistä enemmän rakastamaan hiusteni omaa väriä.
Sadepisarat kameranlinssissä olivat kuin kyyneliä, ne verhosivat alleen jokaisen ottamani kuvan.

Toivon että huominen tuo tullessaan jotakin uutta, vie mennessään palan vanhaa ja minä oppisin luottamaan.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Veitsenterällä varovasti, silti mitään muuttaisi en.

Pyllylleen mennyt työhaastattelu ja niin tylsä koulupäivä että onnistuin lataamaan puhelimeen sanajahdin.
Kaupungilla kauhistuin farkkushortsien hintaa, ihan oikeasti ne maksoi 89 euroa, ei voi käsittää.
Aurinko paistaa nyt neljättä päivää putkeen, se herättää aamuihin huomattavasti lempeämmin.
Unet ovat olleet taas levottomampia kuin tavallisesti, johtuen taivaalle ilmestyneestä kasvavasta kuusta.

Illalla elokuvateatterin tuoksu nenässä ja pako toiseen todellisuuteen.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Open up your broken heart and keep on wanting.

Tykkään pyöräillä halki pimenevän kaupungin, nähdä kuinka taivaanranta vielä hehkuu vaaleana kun samaan aikaan tähdet jo tuikkivat taivaalla.
Tykkään ihmisistä jotka nauravat samalla äänellä kuin minä, tunteesta että meissä on jotakin samaa jossakin syvällä sisimmässä.
Pyöräni jarrut toimivat mainiosti kun laskettelin varovaista vauhtia alamäkeen.
Mutta toimisivatko elämäni jarrut, jos jostain syystä haluaisin sen menoa hidastaa?

 
Sinä muutat sanajärjestystä minussa.
Nyt hiljaa kun tapahtuu.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

What I am to you is not real.

Oli hetki, kun pelkäsin unohtuvani.
Mietin että ehkä minua ei olekaan,
entä jos minua tosiaan ei olekaan.
 
Minä olen vain tuuli,
hiljainen kuiskaus.
Selittämätön surun tunne rinnassa.
 
Joskus olen näkymätön, en yhtään mitään.
Liian usein minä olen enemmän kuin tarpeeksi,
minä olen liian todellinen,
liian monelle näkyvä.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Olen vain puoliksi, olen vain vähän.

Kuin varkain on tullut huhtikuu.
Päivät pidentyneet, valo lisääntynyt.
Eilen illan hämärässä tuoksui kevät.

Hymyilen nykyään kuulemma vähemmän kuin ennen.
Onko se väärin, onko väärin välillä tuntea muutakin kuin pelkkää onnea?
Tekeekö se minusta huonon ihmisen, epäonnistuneen yksilön?

Tykyttävä kipu ohimolla, minä hymyilen.