Minä harhailen jossakin välillä taivaan ja maan, etsin jotakin johon tarttua, jotakin johon voisin kuulua.
Minä pelkään etten ansaitse kaikkea tätä, en ansaitse niitä kaikkia kauniita sanoja ja sydämiä, pelkään etten kuitenkaan ole niiden arvoinen.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on juurikasvu, se saa minut entistä enemmän rakastamaan hiusteni omaa väriä.
Sadepisarat kameranlinssissä olivat kuin kyyneliä, ne verhosivat alleen jokaisen ottamani kuvan.
Toivon että huominen tuo tullessaan jotakin uutta, vie mennessään palan vanhaa ja minä oppisin luottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti