Pala sinua elää minussa.

Vakuutin tänään, että mummot eivät voi joutua helvettiin, että kaikille mummoille on varattu paikka taivaasta. Nauroin telkkarin rumalle miehelle, jonka alla luki soita & tilaa ja söin paljon karkkeja siitäkin huolimatta, että karkit voisivat syödä hampaani. Tiesin, että tässä on taas ihminen, joka joskus, ehkä piankin, lähtee eikä koskaan palaa ja minulle jää vain suuri ikävä sekä kyyneleet.

Tulin niin iloiseksi, kun kuulin mummon nauravan.
Se tarttui ja tajusin, että minussakin on pala sitä samaa naurua.

Ahdistus.

Ahistaa, koska joutseno.

Ahistaa, koska ihme tehtävä, jota en jaksa tehä, koska ei kiinnosta, enkä näköjään edes osaa.

Ahistaa, koska jo kaks tenttii, jotka ei oo menny läpi ja uusinnat kutsuu.

Ahistaa, koska huomenna hammaslääkäri.

Ahistaa, koska en tiiä ahistaako koulujutut siks että oikeesti ite haluisin onnistuu vai siks että en haluu tuottaa muille pettymystä.

Ahistaa, koska en tiiä mitä edes teen joutsenon opistossa.

Ahistaa, koska en tiiä mihin muka aion hakee keväällä opiskelemaan.

Ahistaa, koska oon lusmu, enkä haluu muuta ollakaan.

Ahistaa, koska aika ei riitä mitenkään.

Ja ahistaa ihan vaan siks koska ahistaa.

Ai että tykkään näistä päivistä, kun ihan kaikki vaan ahistaa.

Tule jo joulu.

Mä ilolla nauran ja tunteeni laulan, kuinka mä susta tykkään.

En tykkää yhtään siitä, että huomenna on tentti, koska en osaa, koska en jaksa lukea. En tykkää myöskään siitä, että perjantaina on hammaslääkäri, tai siitä, että jätän aina kaikki koulutehtävät viime hetkeen.

Mutta tykkään siitä miten en voi olla hymyilemättä, kun näen kuinka yleensä ruokalassa yksin istuvat ihmiset kävelevät varmoin askelin pöytään, jossa heitä odottaa ystävä. Tykkään myös siitä, miten mukavasti tee lämmittää ja kuinka suklaa sulaa kielen päällä.

Ulkona kävellessäni tykkäsin kovasti siitä, kuinka lumihiutaleet kieppuivat taivaasta kohti tummaa ja synkkää maata.

You could be happy.

Voisin olla onnellinen. Olenko?

Joskus vieläkin ikävä iskee aivan yllättäen, junassa vanha mies kaivoi eväsleivät esiin,
sauvakävelyllä oleva vanha mies toivotti yllättäen hyvää päivää.
Hymyilyttää, mutta samalla tuntee ikävän puristavan sydäntä,
minullakin oli joskus tuollainen ukki.

Ulkona ei vieläkään näy merkkiäkään talvesta tai lumesta.
Perjantaina sytytettiin piha täyteen kynttilöitä ja istuttiin iltaa grillikodassa.
Syötiin loimulohta, paahdettiin vaahtokarkkeja, juteltiin mukavia ja naurettiin.
Näitä hetkiä ei elämässä voi koskaan olla liikaa.

Elämä on kaunis.

Tunsin tänään vahvemmin kuin koskaan, minä selviän.
Kävelin kauppaan tihkusateessa ja hurmaannuin valtavasta valikoimasta.
Teki mieli pilttiä ja suklaata, joten ostin.
Joskus vain täytyy tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.

Tajusin juuri tämän laulun hienouden.

Kuuntele sydämesi ääntä.

Tässä jutussa on kaikki pielessä. Ihan kaikki.
Nimi on väärä, luonne on väärä, tyyli on väärä, ajoitus on väärä, ihminen on väärä, musiikkimaku on väärä, harrastukset on väärät, ulkonäkö on väärä, asuinpaikka on väärä, ajatusmaailma on väärä, koko ihmissuhde on väärä.
Ystävät sanoo anna olla, unohda se, se on ihan kusipää, älä anna sen enää satuttaa ittees, nyt oikeesti siun on pakko päästä siitä yli, päästä irti, älä tuhlaa aikaas siihen ihmiseen ansaitset parempaa.

Sitä se miun järkiki aina sanoo, mutta kun sitten on sydän.
Tapahtu mitä tahansa tai tulipa mitä hyvänsä, niin miun sydän ei koskaan lakkaa sanomasta et rakastan. Se ei koskaan lakkaa jättämästä lyöntejä väliin, kun ajattelen sitä ihmistä. Se ei koskaan lakkaa tihentämästä tahtiaan, kun oon sen ihmisen lähellä.
Eikä millään muulla oo niin paljon välii ku sillä mitä sydän sanoo.
Mikään muu ei merkkaa niin paljon, kun se miten miun sydän nauraa jokaisen katseen, kosketuksen, puhelun tai viestin jälkeen.

Ja niin kauan kun pelkkä sen ihmisen ajatteleminen saa miun sydämen lyömään epätahdissa, niin kauan aion taistella sen puolesta mitä oikeesti rakastan.

Home is where your heart is.

Voihan iloinen päivä.
Nauroin hurjasti, enkä vain kohteliaisuudesta tai siksi, että muut sitä olisivat odottaneet, vaan siksi että nauru aidosti kupli sisälläni. Kuin vesi pullossa, kun pulloa vähän heilauttaa. Iloisia pieniä kuplia, jotka purkautuvat nauruna.
Miksei elämä aina voisi olla tällaista. Helppoa ja onnellista.
Leivottiin tänään tämän vuoden ensimmäiset joulutortut, pelattiin afrikan tähteä ja kokeiltiin yhdistelmää sipsit + glögi.
Tykkään näistä ihmisistä, oikeasti.
Täällä tunnen olevani kotona, täällä on sydämeni.

Hassuja hetkiä elämässä.

Hämmennyin tänään vedestä, jonka asuntolasta lähtiessäni valutin hanasta pulloon.
Onko veden pulloon laittaminen vapauden riistoa?
Onko meillä oikeus vangita vesi, joka on suuri ja rannaton?

Istuin junassa ja tuijotin pullossa olevaa vettä. Pulloa heilauttamalla vesi ilmestyi täyteen pikkuruisia ilmakuplia. Aikani vettä tuijoteltuani suustani pääsivät sanat: mieti jos oisit kala.
Miltä vesi tuntuisikaan. Ei ahdistavalta ja hukuttavalta vaan paikalta, jossa tuntee elävänsä. Paikalta, jossa voi hengittää vapaasti, kodilta. Miten eri tavalla se hyväilisi ihoa, miten sen kosketusta kaipaisikaan. Voisi tuntea olevansa kokonainen vain vedessä.

En ole ennen ajatellut sitä, mutta oikeastaan vesi on elementtini, koska olen horoskoopiltani rapu. Vesi aiheuttaa minussa tietynlaista pelonsekaista kunnioitusta. Se on niin suuri ja arvaamaton. Miten monia salaisuuksia voi kätkeytyä meren tai järven pohjaan. Uponneita laivoja, kadonneita ihmisiä, kadotettuja haaveita ja särkyneitä unelmia.

Olisin voinut viettää monta tuntia vain tuijottaen vesipulloani ja heilutellen ilmakuplaa pullon yläosasta alaosaan. Miten voi lumoutua sellaisesta asiasta, jonka kanssa on joka päivä tekemisissä? Oli hämmentävää huomata miten yhtäkkiä vesipullo oli kaikkea muuta kuin arkinen ja tylsä asia.

En halua koskaan lakata ihmettelemästä maailmaa. En tiedä mitään parempaa kuin hetket, jolloin näkee kaiken jotenkin aivan uudessa valossa. Muistakaa tekin välillä ihmetellä ja kyseenalaistakaa se mikä ennen on ollut itsestäänselvää.

Tiedä mitä tunnet.

Mistä tiedän, että se tunne on totta.
Mistä tiedän, etten vain kuvittele.
Vaikka luulen, uskon ja haluan,
ja vaikka se kuinka kutittaisi vatsanpohjaa,
se ei silti vielä tarkoita, että tunne olisi todellinen.

Luennolla puhuttiin strukturalismista ja sen sellaisista. En tajunnut paljoakaan, mutta totesin vain, että lempitunteeni on ehdottomasti hämmennys ja lempi-ilmeeni hymy.

Nyt mietin, että varmaan olisi aika lakata tietämästä ja ruveta tuntemaan.

Tämä ei ole laulu pahasta.

Tiedän, että nyt on vasta marraskuun alku, mutta silti.
Ikkunassani loistavat uudet söpön punaiset sydänvalot.
Pöydälläni odottaa Fazerin suklaajoulukalenteri.
Mielessäni soivat Tuiskun joululevyjen ei niin jouluiset kappaleet.
Kynttilän liekki lepattaa pimeydessä.
Jouluinen fiilis on vallannut mieleni.

Tulisipa pian lunta ja rauhaisa olo valtaisi mielen.
Pois stressi ja ahdistus. Kaikki.
Tulisipa pian joulu ja rauha laskeutuisi kaiken kiireen ja sekasorron keskelle.

Vailla aurinkoo, sairaan yksin oon.

Samalla ehkä maailman iloisin ja onnellisin olo, mutta sitten kuitenkin niin orpo.
Tänään siivosin, putsasin ja puunasin, leivoinkin vähän.
Tapasin minulle tärkeälle ihmiselle tärkeän ihmisen ensimmäistä kertaa.
Hassua.
Nyt pitäisi kai nukkua, mutten jaksa.
Mitä sillä on väliä, nukunko nyt vai vasta kahden tunnin päästä.
Mietiskelen vähän ja ajattelen, että minunkin vuoro tulee kyllä vielä.
Kaikella on aikansa.
Nyt olen iloinen toisten onnellisten puolesta.