Mistä tiedän, että se tunne on totta.
Mistä tiedän, etten vain kuvittele.
Vaikka luulen, uskon ja haluan,
ja vaikka se kuinka kutittaisi vatsanpohjaa,
se ei silti vielä tarkoita, että tunne olisi todellinen.
Luennolla puhuttiin strukturalismista ja sen sellaisista. En tajunnut paljoakaan, mutta totesin vain, että lempitunteeni on ehdottomasti hämmennys ja lempi-ilmeeni hymy.
Nyt mietin, että varmaan olisi aika lakata tietämästä ja ruveta tuntemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti