Samalla ehkä maailman iloisin ja onnellisin olo, mutta sitten kuitenkin niin orpo.
Tänään siivosin, putsasin ja puunasin, leivoinkin vähän.
Tapasin minulle tärkeälle ihmiselle tärkeän ihmisen ensimmäistä kertaa.
Hassua.
Nyt pitäisi kai nukkua, mutten jaksa.
Mitä sillä on väliä, nukunko nyt vai vasta kahden tunnin päästä.
Mietiskelen vähän ja ajattelen, että minunkin vuoro tulee kyllä vielä.
Kaikella on aikansa.
Nyt olen iloinen toisten onnellisten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti