torstai 30. huhtikuuta 2015

Suuren maailman suuret kadut

Vessan sinisessä valossa kynsieni oranssit kukat muuttuivat violeteiksi ja vihreä pohja oranssiksi. Suuren maailman vessoissa, joissa itsekin näyttää aivan siniseltä.

Pienet jalkani kävelivät mukulakivisiä katuja, astuivat sisään vanhahtavista ovista, pieneksi tunsin itseni kun talot jatkuivat aina vain eikä silmäni kyenneet tavoittamaan taivasta.

Ikävöin minä silti vain ja aamuni aloitin hotellihuoneen valkoisissa lakanoissa ajatellen ikävää. En päässyt karkuun ajatuksiani vaikka paljon vähemmän niille jäikin aikaa kun oli niin paljon nähtävää.

Unessani kävelin mutkikkaita katuja, loputtomiin jatkuvia portaita, eteenpäin jonnekin.

Vesisateisen tulvivasta Helsingistä minä sitten eilen lähdin ja lumisateiseen Joensuuhun päädyin. Kiva olla taas kotona.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Minä kävelen pöllöreppu selässäni,
punaisissa maihareissani,
liukuvärjätyt hiukset liehuen.

Minä pukeudun värikkäisiin pöksyihin,
hukutan itseni mekkoihin,
olen vieraantunut farkuista.

Menen aamulla ennen kahdeksaa kahvilaan ja tilaan vanilja-suklaa-cappuccinon.

Minun elämästäni on tullut jotakin sellaista, jota ennen vain muilta kadehdin.
Minusta on tullut enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
On aika upeaa olla juuri minä.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kaikki kääntyy kauniiksi

Olen oppinut nauttimaan kaupunkielämän mukanaan tuomista mahdollisuuksista.
Pyörälenkki hämärtyvässä illassa, hiljentyvän kaupungin pyörteissä.

Olen taas muistanut, kuinka oikein kirjoitetaan.



Anna minun olla itselleni näkyvä,
piirtää selviksi laulavat ääriviivani.
Anna minun tulla itselleni näkyväksi,
niin kuin sinä minut näet,
suttuisena aamunharmaassa.
 
Ja minä uskon lujemmin meihin kuin itseeni,
niin lujaa että sen rinnalla kalpenevat uskovaisten lait.
 
Joskus ei riitä, ei edes se.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

I'm thinking of you, that's all I do, all the time

Naisen aivot, ai hyvänen aika sentään.

Minä päätin olla tänään päivän ajattelematta tiettyä henkilöä, ihan vain että edes joskus saisin yhden päivän ilman liikaa ajattelua, ja myös siksi että luulen ettei minuakaan aivan lakkaamatta ajatella. Mutta sitten minulle valkeni jotakin olennaista elämästä, jotakin naisten ja miesten eroista.

Pahoittelen kärjistystä, vaikka toisaalta omalta osaltaan tämä on vain totuus. Ihan oikeasti, vaikka se miehiä alentavalta kuulostaakin.

Miehet eivät voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan, jos siis kaikki aika päivästä menisi vain toisen ihmisen ajattelemiseen ei mistään tulisi mitään tai asiat etenisi. Mutta naiset, voi kuinka on ihanaa olla nainen. Voit keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa kuten bloggaamaan, selaamaan facea, juttelemaan kikissä ja whatsappissa, selaamaan instaa ja käymään skype-keskustelua, sekä ajattelemaan erinäisiä asioita totta kai. Kuten että mitä pitää huomenna ottaa mukaan ja mitä laitan päälle ja mitä esineitä otan koulutehtävään kuvattavaksi ja sitten vielä sitä yhtä ihmistä.

Joko alkoi hengästyttää? Niinpä.

Totesin tänään, että ei minun ajatuksissani edelleenkään ole sitä on/off-nappia. On vain erilaisia taajuuksia. Ja siellä yhdellä taajuudella kaiken sen kohinan keskellä kulkee koko ajan sen yhden tietyn nimi. Siellä se toistuu kuin ympäri pyörivä karuselli. Uudelleen ja uudelleen. Yötä päivää. Joskus joku toinen taajuus onneksi ottaa vallan ja voin keskittyä siihen, mutta silti siellä se on aina vain taustalla.

Joten kun sanon että olet ajatuksissani 24/7, minä ihan oikeasti tarkoitan sitä.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Anna minun olla itselleni näkyvä

Olen lukenut runoja, miettinyt elämääni.
Miettinyt mikä on oikeasti tärkeää,
se että joku muistaa vai että itse muistat itsesi.




Niin harvaa ainetta
että tähdet lävitseni lentävät
 
niin harsonkevyt
itsessäni ja itsestäni poissa olen
valaistun levon avaruus
laulava häkki ja sen vapaa lintu
joka ei lennä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

C'est La Vie

En tiedä paljoa, mutta kuinka edes voisin.
Kuinka tietäisin ollakko liikaa vai liian vähän.
Mikä on liikaa, mikä on liian vähän.
Niinpä, niinpä.
Ei kannatakaan tietää, voi vain katsoa mihin elämä vie.
 
Pöksyt KappAhl 29,95e

Paita KappAhl 19,95e

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

I’d rather have you in my dreams, than wake up without you

Hitaita päiviä ja liian nopeaan juoksevia ajatuksia.
Sanoja joiden merkityksiä on joutunut miettimään.
Ahdistusta ja kyyneliä, onneksi myös hymyjä ja sisäistä rauhaa.

Olen huomannut, usein kaipaan muualle.
Sydämeni etsii yhä kotiaan, enkä ole varma onko se täällä.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Niin paljoon valoon olet kätkeytynyt minulta

Lukea runoja kahvilassa,
lukea runoja minttusuklaan ja kerman maku kielellä.
 
Olla riippuvainen,
olla riippumaton.
Olla onnellinen riippumatta riippuvuuksistaan.
 
Usein mietin, en pärjää yksin.
 
Ja sitten huomasin:
minä yksin
kaupungilla,
kahviloissa,
yksin siellä missä muut ovat jonkun kanssa.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Olen usein pelännyt että katoat, niinkuin unessani juuri ennen kuin olisin saanut kaiken

Minä pelkään, että sinä vain katoat.
Katoat kuin poskillani valuvat kyyneleet,
kuin jäljet rantahiekasta.
 
Ilman varoitusta,
ilman minkäänlaista aavistusta,
täysin varoittamatta ja aivan kokonaan.
 
Minä pelkään ja samalla tiedän,
et sinä niin minulle tekisi.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pelkään että kaikki tähtää sokeesti vaan tulevaan

Minä odotin unta ja kuuntelin kuinka kello tikittää.
Mietin miltä kellon ääni minusta kuulostaisi, jos en olisi koskaan nähnyt kelloa. Jos ainainen tikitys ei heti mielessäni yhdistyisi eteenpäin juoksevaan viisariin, mitä minä ajattelisin sen olevan. Voisiko se olla askeleiden ääniä, käsien yhteen taputusta. Onko se rauhoittava vai uhkaava ääni? Voisinko luottaa sen turvallisuuteen vai kuuluisiko minun pelätä.

Terävät naksahdukset yön pimeässä, mielessäni pyöreä tausta jossa viisari kiertää tasaista ympyrää. Mutta jos en tietäisi, olisiko mielikuvassanikin eteenpäin menevää liikettä? Vai olisiko se vain jotakin paikallaan pysyvää, edestakaisin heilahtelevaa.

Mitä kaikkea se voisikaan olla, jos ei vain sokeasti totea sen olevan juuri sitä mitä aina ennenkin.

torstai 9. huhtikuuta 2015

The winner takes it all

Muistan kun pienenä naurettiin, leikittiin soittavamme mielisairaalaan, valkotakkiset miehet sinua hakemaan. Mutta mahtaako ketään meistä enää nyt naurattaa, kun leikki on muuttunut todeksi.

Tänään olen itkenyt väsymyksen, riittämättömyyden, ainaisen liian yrittämisen kyyneleitä.
En vain jaksa, en jaksa päivästä toiseen.

Pitäisi jotenkin osata hellittää.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Jag saknar dig, jag hatar dig

"Sie tiiät aina kaiken", niin ne sanovat. Enkä minä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Heräsin tänään huomaamaan kuinka paljon turhaa tietoa mieleni on pullollaan, kuinka on aina kuultava ne parhaat juorut. Miksi minä tiedän niin paljon muiden elämästä, mutta omastani en mitään. Miksi minun on aina kuultava kaikki, miksi on niin tärkeää tietää mitä kuuluu naapurinkissankaiman elämään?

Olenko minä vain ärsyttävä pätijä, jonka on aina päästävä kertomaan tietonsa?
Olenko minä vain kauhea juoruilija, joka ei osaa pitää mitään omana tietonaan?

Olenko minä vain uskomattoman tarkkaavainen ja imen itseeni huomaamattomasti tietoa ympäristöni tapahtumista. Opettelisinko minä vain olemaan hiljaa ja pitäisin tietoni ihan vain itselläni.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

So love me like you do

Melkein tekisi mieleni kirjoittaa jotakin tästä aiheesta: Maisa Torppa - Tissit kunniaan. Mutta en tiedä kannattaako sitten kuitenkaan.

Otteita kirjotuksesta:
" Rinnat = Nainen. Koolla ei imettämisen tai muun elämisen kannalta väliä ole, mutta miehen pakottaminen kiihottumaan olemattomista itikanpistoista aka pelkistä nänneistä on sama, kuin nainen pakotettaisiin mieltymään miehestä ILMAN MUNAA."
"En olisi koskaan kehdannut vaatia miestä pitämään musta rinnattomana. Samallahan voisi vaatia miehen syömään kilo kaupalla inhokkiruokaansa!"
"Terve itsetunto tosiaankin tulee itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, mutta silti biologiaa vastaan taistelu on sama kuin tuulimyllyn kanssa painisi."

Jos jätän tämän vain tähän, ja sanon että.. tai jos en vain sano mitään. En tiedä mitä sanoa.


Koulumaailma on tullut takaisin ja nielaissut syövereihinsä. Olo on väsynyt, kuin olisi jyrän alle jäänyt. Ehkä minä taas totun ja elämälle löytyy aivan oma rytminsä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Odotan vieläkin hetkeä, joka ei lopu koskaan

Olen jotenkin unohtanut miten olla, miten katsoa, miltä näyttää.
Sisällä on outoa kihinää joka tekee levottomaksi, laittaa liikkumaan vaikka pitäisi pysähtyä.
Jos ei koskaan pysähdy, ei tiedä millaista se on kun kaikki taas lähtee uudestaan liikkumaan.
Liikkeessä, liikkeellä, aina vain.


Valokuvassa pysähtynyt hetki, pysähtynyt ihminen, pysähtynyt maailma.
Pysähdy, nyt.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

See our world is slowly dying, I'm not wasting no more time

Uuden alku, kutkuttava tulevaisuus, se laittaa minut hymyilemään.
Olen päättänyt aloittaa alusta, päättänyt laittaa kaiken uusiksi.
Olen päättänyt vaihtaa tallaamani kadut lumettomiin, valvomani yöt pimeisiin mutta oi niin lämpöisiin, elämäni monen tuhannen kilometrin taa missä voin juosta mereen ja maistaa ihollani sen suolan.

Joskus on vain uskallettava, on kuunneltava sydäntä, on mentävä.
Ehkä minä saan pysyvän rusketuksen, ruskea silmäisen lapsen ja kaksikielisen elämän. 
Kaiken mistä olen haaveillut.

Jos Turkki ei koskaan aio lähteä minusta, silloin on lähdettävä minun.