Muistan kun pienenä naurettiin, leikittiin soittavamme mielisairaalaan, valkotakkiset miehet sinua hakemaan. Mutta mahtaako ketään meistä enää nyt naurattaa, kun leikki on muuttunut todeksi.
Tänään olen itkenyt väsymyksen, riittämättömyyden, ainaisen liian yrittämisen kyyneleitä.
En vain jaksa, en jaksa päivästä toiseen.
Pitäisi jotenkin osata hellittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti