Vessan sinisessä valossa kynsieni oranssit kukat muuttuivat violeteiksi ja vihreä pohja oranssiksi. Suuren maailman vessoissa, joissa itsekin näyttää aivan siniseltä.
Pienet jalkani kävelivät mukulakivisiä katuja, astuivat sisään vanhahtavista ovista, pieneksi tunsin itseni kun talot jatkuivat aina vain eikä silmäni kyenneet tavoittamaan taivasta.
Ikävöin minä silti vain ja aamuni aloitin hotellihuoneen valkoisissa lakanoissa ajatellen ikävää. En päässyt karkuun ajatuksiani vaikka paljon vähemmän niille jäikin aikaa kun oli niin paljon nähtävää.
Unessani kävelin mutkikkaita katuja, loputtomiin jatkuvia portaita, eteenpäin jonnekin.
Vesisateisen tulvivasta Helsingistä minä sitten eilen lähdin ja lumisateiseen Joensuuhun päädyin. Kiva olla taas kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti