Vakuutin tänään, että mummot eivät voi joutua helvettiin, että kaikille mummoille on varattu paikka taivaasta. Nauroin telkkarin rumalle miehelle, jonka alla luki soita & tilaa ja söin paljon karkkeja siitäkin huolimatta, että karkit voisivat syödä hampaani. Tiesin, että tässä on taas ihminen, joka joskus, ehkä piankin, lähtee eikä koskaan palaa ja minulle jää vain suuri ikävä sekä kyyneleet.
Tulin niin iloiseksi, kun kuulin mummon nauravan.
Se tarttui ja tajusin, että minussakin on pala sitä samaa naurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti