Voisin olla onnellinen. Olenko?
Joskus vieläkin ikävä iskee aivan yllättäen, junassa vanha mies kaivoi eväsleivät esiin,
sauvakävelyllä oleva vanha mies toivotti yllättäen hyvää päivää.
Hymyilyttää, mutta samalla tuntee ikävän puristavan sydäntä,
minullakin oli joskus tuollainen ukki.
Ulkona ei vieläkään näy merkkiäkään talvesta tai lumesta.
Perjantaina sytytettiin piha täyteen kynttilöitä ja istuttiin iltaa grillikodassa.
Syötiin loimulohta, paahdettiin vaahtokarkkeja, juteltiin mukavia ja naurettiin.
Näitä hetkiä ei elämässä voi koskaan olla liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti