maanantai 2. kesäkuuta 2014

Sitting and watching the world going by, is it true when we die we go up to the sky.

Yleensä ensimmäinen kysymys ihmisten huulilla on "onko se joku uskovainen vai?", kun he näkevät jotakin uskontoon liittyvää ympärillään olevien ihmisten elämässä.
Miksi uskonto on niin suuri tabu suomalaisille, etenkin nuorille?
Miksi sitä ei saa kertoa ääneen että uskoo, mikä siitä tekee niin kamalan kiusallista?

Kyllä, minä uskon mutten ole mikään "joku uskovainen".
Usko on se, joka auttoi minut läpi vaikeimpien ja synkimpien aikojeni.
Silloin minä opin jättämään huoleni ja koko elämäni jonkun suuremman käsiin, kiitos siitä kuuluu ihmiselle jota voisin kutsua suojelusenkelikseni.

Niin sopivasti hän ilmaantui elämääni ja toi mukanaan juuri sen mitä tarvitsin, hän auttoi minua vahvistumaan uskossani ja turvaamaan siihen vaikeina hetkinä.

Nykyään kun tunnen itseni liian väsyneeksi, huoliin hukkuneeksi, ahdistuneeksi;
minä vain kuiskaan hiljaa sydämessäni "luotan elämäni sinun käsiisi, ota minun huoleni ja murheeni, tapahtukoon sinun tahtosi".
Minun ei tarvitse enää itse kantaa harteillani koko maailmaa, tai huolehtia asioista joihin en kuitenkaan voi vaikuttaa, luotan siihen että kävi miten kävi minun ei tarvitse pelätä;
olen turvassa.

6 kommenttia:

  1. uskonto sitoo , usko vapauttaa ;)

    VastaaPoista
  2. Itse ainakin ajattelen aina, että uskonnoista ei oo mitään muuta kuin harmia, vaikka eihän asia tietenkään näin ole. Varmasti moninlle usko tuo lohtua ja auttaa jaksamaan vaikeiden aikojen yli, ja sehän on vaan pelkästään hyvä juttu!

    Mutta sitten kun lukee uutisia siitä miten eri uskonlahkojen jäsenten elämää rajotetaan, tai miten julmia ihmiset on toisilleen niin ei voi olla kun ajattelematta, että eikö ihmiset osaa ajatella ihan itse omilla aivoillaan? Miksi pitää uskoa johonkin auktoriteettiin jossain tuolla, sen sijaan että ajattelisi että itse on vastuussa siitä mitä ajattelee ja miten toimii, ja ettei sitä kukaan muu ohjaa kun sinä itse. Luterilainen kirkko on tietysti kaikessa suhteessa ihan eri asia kuin esimerkiksi vaikka jehovan todistajat, totta. Mutta silti liian monet ihmiset piiloutuu uskon taakse jos ne kokee asian uutena ja pelottavana, otetaan nyt esimerkiks vaikka erilaiset seksuaalisuudet (Yllätys! En keksinyt nyt parempaa..). On helpompaa sanoa että jokin asia on syntiä kun että oikeesti vaivautuis ajattelemaan asiaa.

    Mutta sitten taas toisaalta, onhan se ihan naurettavaa, että ei-uskovat ihmiset reagoi "uskoviin" niinku ne nyt reagoi. Jos joku on "uskovainen" nii olkoon, ei se kuulu kellekään muulle. Se että nimittelee uskovaiseks on ihan yhtä tyhmää kun kaikki muukin nimittely. :D

    Tästä aiheesta sais hitokseen pitkän ja mielenkiintosen keskustelun mutta tässä nyt päällimmäiset ajatukset aiheesta.

    <3 Hii.

    VastaaPoista
  3. Joo, tiedän että tää on kyllä sellanen aihe josta sais aikaan vaikka mimmosen keskustelun. En itekään jaksanu ees tota postausta sitte kuitenkaan rueta siltä pohjalta tekemään, että oisin oikeesti kirjottanu mielipidekirjotuksen. Ja niinku Emilia tossa ylempänä hienosti sanokin niin uskonto on se joka sitoo ja usko sitten enemmänkin taas se joka lähtee ihmisestä itestä. Tai silleen jotenkin hienosti, en tiedä mikä oli pointtini edes että niin. Joo, hieno aihe on tämä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, nii joo no mie mietinki että voisin vielä erikseen kommentoida, että hyvin kiteytetty tuo eka kommentti. :D Mutta ehkä miun kommentti ainaki vähän selvensi sitä että miks ihmiset suhtautuu uskovaisiin niinku suhtautuu. Mutta siihen liittyy hirveen monta asiaa ja silleen.

      On hieno aihe! :D

      Poista
  4. En kyllä muutenkaan tykkää yhtään siitä, että pitää tuolleen lokeroida ihmisiä ja asioita. Että jos joku uskoo, nii se on sitten heti uskovainen jne. Mutta tää nyt on jo sitte taas ihan toinen tarina tää :D

    VastaaPoista