Hiljaisuus kantaa etäämmälle kuin huuto.

Hän kulkee aina valossa. Aivan kuin pahuus ei pystyisi häneen. Kukaan ei voi koskettaa häntä, koska hänen ympärillään on kupla. Hänestä huokuu sellaista sisäistä vahvuutta, jota suru ja epäonnistumiset välttelevät. Hänessä on jotain taianomaista, joka aiheuttaa muissa ihmisissä hiljaisen ja salatun kunnioituksen tunteen.
      Hän on hiukan ikäistään pienikokoisempi uskomattoman kaunis nuori tyttö. Pitkät hiukset kihartuvat hänen olkapäilleen kehystäen kauniisti lähes täydellisiä kasvoja. Ylipitkäksi kasvaneen otsatukan alta pilkistävät hiukan vinot silmät, jotka vaihtavat väriä sinisestä vihreään ja violettiin. Ne säihkyvät kuin tähdet öisellä taivaalla.
      Hänen ihonsa on täydellisen sileä ja auringon valo saa sen hohtamaan. Tyttö on aina yhtä iloinen ja hymyilevä. Kauniimpaa hymyä on vaikea löytää maan päältä. Se ulottuu suupielistä silmiin paljastaen täydellisen valkoisen hammasrivistön. On niin helppoa kuvitella hänet kukkaniitylle paljain jaloin kaunis kesämekko yllään. Kultaisissa hiuksissaan kukkasia, hymyssä aurinko, silmissä yötaivaan tähdet ja kesäinen meri.
      Hän on kuin maan päälle eksynyt enkeli tai sadusta hypännyt keijukainen. Hän on kaunein olento maan päällä. Aivan kuin hän olisi tullut toisesta ulottuvuudesta. Kaikki kadehtivat hänen äärimmäisen herkkää ja kaunista ulkomuotoaan, kuten myös hänen aitouttaan ja luonnollisuuttaan. Monet tahtoisivat olla niin kuin hän, mutta nykyään ei ole helppoa olla oma itsensä, vaan se vaatii valtavasti rohkeutta ja itsevarmuutta.
      Kukaan ei kuitenkaan tunne tyttöä, koska kukaan ei tunnu saavan häneen minkäänlaista yhteyttä. Hän elää omassa maailmassaan juuri sellaista elämää kuin haluaa. Hän ei puhu juuri koskaan, mutta silloin harvoin kun hän avaa suunsa kaikki pysähtyvät kuuntelemaan. Hänen äänensä soljuu kuin kesäinen puro ja naurunsa kuulostaa kuin tuhannet pienet tiu’ut helkkyisivät. Silloin harvoin kun hän avaa suunsa, hän lumoaa kuulijansa, eikä hän koskaan puhu jos hänellä ei oikeasti ole tärkeää sanottavaa.
      Yön hämärässä hän kulkee pitkin niittyjä. Kukat kuiskivat hänelle, kun hän koskettaa niitä. Yökaste kasaantuu hänen pitkiin tuuheisiin silmäripsiinsä. Kuu kulkee hänen kanssaan ja viileät heinät hyväilevät hänen paljaita jalkojaan. Hänellä on enemmän kuin kellään niistä, jotka kadehtivat hänen kauneuttaan. Hänellä on tehtävä. Hän ymmärtää kukkien kieltä. Puhuu puille ja kuiskii heinille. Hän on yhtä luonnon kanssa ja se on hänelle tärkeämpää kuin kauneus ja suosio.