lauantai 30. elokuuta 2014

Voisin ja voisin, mutta minä se vaan loruilen.

En opi sanomaan ääneen asioita, jotka painavat mieltäni.
Pyörittelen niitä, keräilen niitä ja lopulta ne vain räjähtävät käsiin kaikki kerralla.
Siitä ei ole koskaan syntynyt mitään muuta kuin ruumiita.

En opi on jotakin sellaista jota ei koskaan saisi sanoa.
Ei saisi antaa itsensä ajatella ettei pysty tai ettei osaa, koska silloin mahdollisuudet pienenee.
Minä ainakin haluaisin oppia sanomaan ääneen aivan kaiken.

2 kommenttia:

  1. blogis vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja sul on hieno ulkoasu :3 pystyn samaistumaan teksteihisi todella hyvin, varsinkin tähän :)

    VastaaPoista