lauantai 17. tammikuuta 2015

Kotini on linnani

Muistan vieläkin elävästi sen kun käytiin ekan kerran katsomassa meidän uutta tulevaa kotia, minulle sitä ensimmäistä omaa kotia poissa porukoitten luota. Toisaalta ehkei se ole niin ihme että sen muistan, kun eihän siitä vielä kovinkaan kauan aikaa ole.
Moni joka tuntee miut ois varmasti ajatellu, että vau mikä unelmien huone siellä olikaan odottamassa: pieni, söpö ja keltaiset tapetit. Jokaisen kaikkea keltaista rakastavan unelma. Ei se ihan ollu, oikeesti kun näin sen huoneen ekan kerran ajattelin että siinäpä vasta härö värimaailma. Keltaset tapetit joissa jotain sinisiä kukkia ja turkoosi vaatekomeron ovi. Mietin siinä, että jotainhan tuohon oveen on keksittävä että saa sen turkoosin värin peittoon, jos tänne tosiaan aikoo muuttaa.
 
Nyt reilun vuoden asumisen jälkeen, olen oikeasti alkanut tykätä siitä ensivaikutelmaltaan häröstä värimaailmasta. Eniten jää ikävä, ehkä juuri tätä sitten kun tuosta kämpästä täytyy luopua. Eikä siihen luopumiseenkaan enää niin kauhean kauan varmaankaan mene.
 
 
Juuri kun ehtii tottua, on aika taas jatkaa eteenpäin elämäntiellä.

4 kommenttia:

  1. on kyllä hiukan omituisella tavalla söpöt värit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ne on, olis hauska tietää miten kukaan on ylipäätään päätyny moiseen väriyhdistelmään :'D

      Poista
  2. vanhoissa taloissa tuntuu aina olevan erikoisia väriyhdistelmiä... just veljen uudessa asunnossaki oli ollu ihan sekavat värit , punaiset isot patterit ja räikeät seinävärit! :D joskus ollut muodissa tai muuta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinpä! Se on kyl et vanhat talot on siitä aika parhaita kun näkee mikä on joskus ollu muotia sisustuksessa. Haha! :D

      Poista