Ois ihanaa kirjottaa tätä blogii, jos mulla vaan ois aikaa. Nykyään vaan tuntuu et ei mulla riitä aika mihinkään ylimääräseen. On vaan yks asia, joka kattaa koko elämän: lukio. Voi vaan kuvitella miten tyhjä olo on, kun se loppuu. Tänään tuli taas yks ymmärryksen hetki siitä miten lopussa kaikki on. Koeviikko alkaa jo parin viikon päästä ja meillähän on siinä vaan preliminäärit kaikista aineista. Vähän niinku pikkukirjotukset. Sitten on jo yo-kuuntelut ja äikän tekstitaito ja abishow ja abiristeily. Ehkei sitä koskaan tajuu kokonaan, et lukio aika on ohi. Toisaalta ja toisaalta. Tälläkin asialla on kaks puolta. Ihanaa mennä eteenpäin ja saada uusia haasteita, mutta sitten myös pelottaa ku kaikki entinen ja turvallinen vaihtuu johonkin uuteen ja tuntemattomaan.
Tää on ollu aika suhteellisen rankkaa aikaa, mutta kerranhan sitä vaan päästään ylioppilaiks. Niinpä, Maikin mietteet ei nyt kyllä oo kovin monipuolisia. Ei enää edes ehi ajattelemaan muuta ku, niin no täähän se miun koko elämä tällä hetkellä on, lukio. Mitäpä sitä ihminen muuta elämältä vois toivoo.
Ois aika siistii jos tietäs mihin haluis opiskelemaan tai mihin ammattiin haluis opiskella. Ois sellanen päämäärä, jota kohti mennä. Mutta kun ei oikein oo semmosta ja siks tuntuu niin ajelehtivalta koko olo. Hankala ilman mitään päämäärää vaan yrittää suunnistaa eteenpäin ja oikeestaan ilman karttaakin. En tiiä yhtään mihin oon menossa. Silti vaan eteenpäin on kuljettava. Sit vaan katon joskus mistä löydän itteni. Ehkä mie vielä joskus tiiän sen mitä kohti mie haluun kulkee. Sitten voin pyrkii sitä kohti, mutta nyt en kyllä voi kun ajelehtii ja kattoo mihin se vie. Kohti uusia seikkailuja ja uusia tuulia. Sitä jotenkin aina ajattelee, että nyt alkaa uus ja parempi elämä ku vuosi vaihtuu. Nyt alotan kaiken alusta ja unohan vanhat tyhmät asiat. Mutta kun eihän se ihmisen mieli vaan niin toimi. Psykologian kirjotuksissakin kirjotin, että miten ihminen voi yrittää unohtaa asioita, joita se ei haluis miettii, mut oikeesti se vaan aiheuttaa ihmiselle ahdistusta ja sit ne asiat jää vaivaamaan jos niitä ei käsittele. Joskus vaan tuntuu siltä, että ei se niiden miettiminenkään auta yhtään mitään. Mutta kun niitä vaan käsittelee tarpeeks, niin kai ne siitä pienenee ajan myötä.
Vuosi 2012 kuulostaa aika hienolta. Paljon kivemmalta ku 2011. On aika kivaa kirjottaa ylioppilaaks vuonna 2012. Vähän kyllä myös pelottaa. Mutta sehän kuuluu asiaan. Seikkailut ja jännitys kuuluu miun uuteen vuoteen! :)
Eels on vaan oikeesti aika parhautta, tykkään!
http://www.youtube.com/watch?v=qoqZOR9DTi4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti