Ei niistä joita ei koskaan ollutkaan, ei niistä joista niin moni ihminen tuntuu elävän.
Tai ainakin minä, ainakin joskus.
Olen vähentänyt sitä, mistä olen ylpeä.
Oli helppoa sanoa "en pysty tähän".
Helppoa ajatella, että kokonaan ilman on parempi kuin saada pieniä paloja silloin tällöin.
Niin vaikeaa, niin kamalan vaikeaa, elää nyt kun mitään ei enää ole.
Sydän on mustelmilla ja toisinaan sitä särkee, niin paljon.
Poissa....
Lopullisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti