Tunnen kuinka pehmeä nurmikko hyväilee paljaita jalkojani.
Tunnen kuinka viileä tuuli kutittaa poskeani.
Kesän lämpö ja lempeys ovat kohta enää vain muisto.
Kuulen kuinka joutsenet huutavat hyvästejään.
Kuulen kuinka sadepisarat ropisevat peltikattoon.
Niiden sointi on kuin hiljaista, unettavaa musiikkia.
Näen kuinka pienet ekaluokkalaiset tarpovat kouluun loskassa ja viimassa.
Ne tuntevat aitoa iloa, ne nauttivat joka hetkestä.
Edes kylmä syystuuli, joka kohmettaa kasvot, ei saa niitä masentumaan.
Olisinpa itsekin vielä pieni.
Olisinpa vasta alussa.
Voisin iloita elämän pienistä asioista.
Ensilumen sadettua laskisin pulkkamäkeä pikkukivien raapiessa pulkan pohjaa.
Huomaan elämän lipuvan ohitseni.
Huomaan, kuinka kaikki kääntyy hiljalleen kohti syksyä, kohti loppua.
Silti tämä ei vielä ole ohi.
Minä tunnen yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti