keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee, entä jos sen voima niin vain vähenee.

Ajattelen joka päivä.
Mietin kaloja kuivalla maalla,
kuinka ne aukovat suutaan turhaan voidakseen hengittää.
Mietin kuumaa erämaata ilman vettä,
loputonta sadetta, joka hukuttaa kaiken alleen.
Ajattelen, enkä silti löydä vastausta.
Ilman sinua olen kuin ne kalat,
kuin eksynyt erämaassa,
pieni talo, jonka tulva hukuttaa alleen.
Jokaikinen päivä minä ajattelen,
enkä siltikään tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti