tiistai 29. heinäkuuta 2014

Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään.

Tässäkö se nyt on; kaiken loppu.
Ei tule parempaa huomista, ei aurinkoa joka pyyhkisi poskilta kyyneleet.
Ei tule uutta mahdollisuutta, ei auringonnousua horisontissa.
Ei tule enää mitään, ei yhtään mitään.

Kaiken loppu, vaikka monelle kaiken uuden alku, syksy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti