These questions in my mind are so much bigger than life.

Kolme sanaa elämästä; pelko, ahdistus, itku.

Jos yhdistäisin kaikki ihollani risteilevät luomet kuin pistetehtävän, näkisinkö itseni silloin paremmin?

Jotain vartenhan nekin kai ovat ihooni juuri noille paikoille asettuneet, ehkä ne ovat aarrekartta minuuteeni.

 

Polveni on mustelmilla kuin herkkä mieleni, enkä tiedä mistä mustelmat ovat tulleet.

Millä minä itseni korjaan, jesarillako teippaan kasaan riekaleina liehuvan sisimpäni?