torstai 3. heinäkuuta 2014

Sinä se olet onnellinen ollaksesi niin surullinen.

Piti kirjoittaa, eläviä sanoja elämästä.
En osaa, on vain ehtymättömät kyyneleet.
Siihen nähden etten syntynyt tänne itkemään,
minä itken aika paljon.
Tulin laulamaan kaihoisia lauluja,
ja niitä on soittolistani pullollaan.

Ketään ei voi tuntea kokonaan, eikä viedä täältä mukanaan.
Miksi me sitten edes olemme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti