Minä tunnistin kävelytyylistä, eleistä.
Miksi minä yhä tunnistin niin pienestä.
Aina se tuntuu jossakin syvällä, pahinta kaikista on tunnistaa pelkistä askeleista.
Sydämessäni on suljettuja huoneita joihin ei kukaan pääse, en edes minä.
Siellä on tallessa aivan kaikki, varmuuskopiot jokaisesta hetkestä.
Aivan kaikkea en haluaisi muistaa, mutta kukapa siihen edes pystyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti