lauantai 27. syyskuuta 2014

Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart, 'cause love comes slow and it goes so fast.

Olen palannut takaisin kotiin, olo on varsin tyhjä.
Pelkkä ulkokuoreni on palautunut lämmöstä takaisin tähän kylmyyteen.
Mieleni seikkailee yhä Turkin pimeissä ja lämpimissä öissä, kulkee pitkin sen katuja, ihastelee vuoristomaisemia ja merta. 


Lentokoneen kiihdyttäessä moottoreitaan ja noustessa ilmaan jättäen alleen Turkin vuoristot, minä itkin lohduttomasti kuin pieni lapsi.
Kyynelien takaa näin kuinka suuret vuoret olivat kohta enää pieniä pisteitä jossakin allamme, kunnes ne katosivat kokonaan pilviverhon taa.

Täällä on kylmä, niin pirun kylmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti