torstai 11. syyskuuta 2014

Mutta minä olen ja elän ja hengitän, yhtä suurta jumalaa, elämänhalua.

Eksyin kaupunkiin, jossa asun.
Sen usvan keskellä kiemurteleville teille, hienojen talojen takapihoille, maisemiin jotka eivät olleetkaan entuudestaan tuttuja.
Olen eksynyt elämään, jota elän.
Kadottanut suunnan, harhaillut paikallani, kiertänyt ympyrää.
 
Sellaiseenkin voi eksyä, jonka voisi olettaa tietävänsä ja tuntevansa läpikotaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti