Ensimmäistä kertaa minulla on sellainen olo että voisin huomaamattani vain unohtaa, ja se aiheuttaa levottomuutta.
Se saa minut tuntemaan tarvetta itkeä, täristä pelosta ja ahdistuksesta, melkein kuin panikoitua.
En osaa nähdä elämässäni tapahtuvia asioita mahdollisuuksina, ennemmin näen ne uhkina.
Mahdollisuus kokeilla siipiään ja elämää jossain muualla kuin tutussa ja turvallisessa tuntuu ennemminkin pahan maailman julmalta yritykseltä erottaa minut minulle rakkaista ihmisistä.
Pitäisi jotenkin muuttaa sitä miten tämän maailman näkee, mutta kuinka saada itsensä näkemään asiat jotenkin aivan toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti