Löysin sattumoisin laukustani sokeripalan, joka on tullut mukanani Turkista.
Olen siis tietämättäni kantanut aina palan Turkkia mukanani näiden kolmen kuukauden ajan.
Toisaalta kannan sitä muutenkin koko ajan mukanani, mahtaakohan se koskaan lähteä minusta?
Syksyt elämässäni ovat aina yhtä selviytymistä, niin tänäkin vuonna.
Oikeastaan en muista koko syksystä mitään, mutta silti voin todeta selvinneeni tänne asti.
Tänään meiltä meni sähköt, ne olivat poissa jopa yhden kokonaisen tunnin.
Siinä ajassa ehdin jo mennä paniikkiin ja hakea kriisiapua somen ihmeellisestä maailmasta.
Siinäpä tavoitetta joulun ajan päiville: vähemmän somea ja enemmän läsnäoloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti