Taivaalla oli aurinko, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Tosin en nähnyt sitä juurikaan, sillä luokan ikkunoiden sälekaihtimet sulkivat kaiken sen valon ulkopuolelle.
Päivä ei ollut niin kamala kuin luulin, se oli oikeastaan ihan okei. Vihdoin ollaan päästy joulukuuhun ja minä aloitin 21 päivää kestävän punnerrushaasteen sekä suklaajoulukalenterin luukkujen avaamisen.
Jos punnerrushaasteeni onnistuu yhtä hyvin kuin valittamattomuus ja mindfulness, en koskaan pääse 5 punnerrusta pidemmälle.
Englannin puhuminen ihmisille sai minut kaipaamaan ja ikävöimään. En vain tiedä kuinka sen sanoiksi pukisin, kuinka tunteeni ilmaisisin. Millä sanoilla en sitä kaikkea vielä olisi ääneen sanonut. En keksi sellaisia sanoja, en sitten millään.
Ehkä kaikki on jo sanottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti