Olen kadottanut omanarvontuntoni, olen pelkkää vartaloa ja kaunista naamaa.
Terävät kylkiluuni pistävät silmään, mietin kuinka mahdan pysyä edes hengissä.
Ja sitä muut sitten ihailevat, minun mielestä elämisen kannalta liian olematonta varttani.
Älkää ihailko sitä minussa hyvät ihmiset, se ei tosiaan ole parhaita puoliani.
Ei saa ihannoida ulkonäössä sellaista mikä ei ole edes normaalia, minä en ole mikään esikuva tässä asiassa.
Tänään 80 punnerrusta, ja se kyllä tuntui vatsalihasten pohjissa saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti