perjantai 2. joulukuuta 2011

Ajelehdin.

Mie ajelehdin vailla päämäärää. Ajelehdin läpi satojen kojujen, joissa esitellään erilaisia kouluja. Ajelehdin läpi tuhansien esitteiden ja lehtisten, jotka kertovat erilaisista opiskelumahdollisuuksista. Ajelehdin läpi kymmenien ihmisten, jotka yrittää antaa mulle vaihtoehtoja ja erilaisia näkökulmia. Ajelehdin tarttumatta mihinkään. Saamatta mistään otetta. Saamatta otetta edes niistä tuhansista karkeista, kynistä, heijastimista, hammasharjoista tai huulirasvoista, joita siellä jaetaan. Kaikki luisuu sormien läpi. Oon siellä tuhansien ihmisten keskellä, jotka näyttää ylhäältä päin värilliseltä ihmismereltä. Tuntuu, kun kattelisin sitä kaikkee jostain yläpuolelta. Nään itteni siellä, orpona ja eksyneenä pisteenä keskellä sitä kaikkee valtavaa suuruutta. Keskellä sitä vellovaa merta, joka hukuttaa miut, jos en oo varuillani. Kaikilla muilla on päämäärä, ne tietää mihin on menossa. Ne tietää mitä ne haluaa. Mie oon sellanen suuri kysymysmerkki. Oon kuin mustikka tuhansien mansikoiden keskellä.
Oli ihan kivaa eilen Helsingissä. Käveltiin pitkin suuria katuja ja haisteltiin sen suurkaupungin tuoksuu. Kuunneltiin sen ääniä. Miten raitiovaunut huristelee, autot tööttäilee ja ihmiset kävelee päin punasia. Vaikka totesinkin, että se taitaa olla vähän liian suuri city miulle. Kun on tälläsen pienen kylän tyttö niin Joensuussakin taitaa olla jo cityy ihan tarpeeks. Vaikka en voi kyllä sanoo, etteikö Helsinki ois aivan ihanan näkönen pimeellä, kun tuhannet valot valasee sitä. Ja varsinkin näin joulun alla, kun siellä on vielä kauheesti jouluvaloja. Ja entäs sitten valaistu maailmanpyörä siellä jossain loistamassa, tykkään niin paljon. Vitsi kun oisin saanu siitä kuvan, koska sitä on niin vaikee sanon kuvailla. Mutta tietysti kännykästä oli just akku niin lopussa, et ei voinu kuvia ottaa.
Jos eilisestä nyt jotain hyötyy tulevaisuuden kannalta sit ois ollu niin ainakin sain selville, et en haluis asuu Helsingissä. Et en haluu lähtee niin kaus täältä. Kyllä mulle Joensuukin riittää. Tykkään olla täällä, kotona, Pohjois-Karjalassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti