Okei, tässä sitä sitten ollaan. Matkalla kohti viimeistä rutistusta. Tänään alko ekaa kertaa tuntuu siltä, että ei tää lukion loppuminen olekaan pelkästään hyvä juttu. Se on niin kauan ollu koko elämä. Tulee ikävä kaikkia rasittavimpiakin ihmisiä ja opettajia. Tulee ikävä sitä koulun yhtä ja ainoaa käytävää, jossa aina soi musiikki. Tulee ikävä niitä luokkia. Tulee ikävä ihan kaikkee. Jopa sitä kun aina on ihan tosi kylmä ja mihinkään ei mahdu edes istumaan. No joo vähän jos taas oon asioiden edellä, mutta kokemuksestahan sen tiedän, yks jakso on sama asia ku yks hetki. Ennen kun huomaankaan se on ohi.
Miten mie aina tälleen jakson alussa oonkin niin innokas. Teen läksyt oikein kunnolla ja varmasti oon innokas opiskelija. Mut sitä ei kestä ku ekan viikon, sit ei vaan enää jaksa. Toivosin vaan, että jaksasin nyt opiskella tän viimesen jakson silleen, että en sit keväällä mieti, et kumpa oisin ollu ahkerampi ja kumpa oisin lukenu enemmän.
Näin jakson ekana päivänä saadaan aina ihan liikaa infoo tulevasta jaksosta. Tulee suoraan sanottuna ähky olo ja ihan ku ois päälakeensa myöten hukkunu läksyihin ja tehtäviin. Nyt kun vielä tää autokoulukin on tässä, niin lisää vaan stressii. Mutta tänään enkun tunnilla kuunneltiin tää biisi ja kun kuuntelin sitä, mulle tuli olo, että kyl mie selviin. Että mie pystyn siihen, kunhan vaan muistan olla happy!
http://www.youtube.com/watch?v=fwg27CwMDSs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti