Mulla on tosi usein tunne, että en oo tyytyväinen elämääni. Kadehdin muita, koska miun mielestä niillä on asiat paremmin. Että niillä on elämä ja mulla ei oo mitään. Mutta eihän nekään oo tyytyväisiä elämäänsä, ne saattaa jopa vaikka kadehtii minnuu ja miun elämää. Ja nyt mie sit ajattelin listata asioita, jotka tekee miun elämästä just parasta.
Ensimmäisenä tulee tietysti perhe:
Meillä on aina niin mukavaa yhessä. Tää kuva on otettu viime hiihtolomalla, kun oltiin koko perhe Imatran kylpylässä viikko. Siellä oli ihan tosi mukavaa. Miulla on hassu isi, ja vielä hassumpi äiti ja sellanen aika tosi jees isosisko, joka opettaa mulle kivoja juttuja ja joskus vähä ärsyttävästi neuvoo, viisaampi kun on.
Sitten tulee aivan ylisöpöt mussukat:
Ensin ihana Popi, joka on elämäni mies. Meillä on tosi läheiset välit, kuten Popin ilmeestä huomaatte miten se nauttii tästä läheisyydestä. Se on söpöin kani, jonka tiiän ja rakastan sitä ihan hurjan paljon.
Ja sitten ihana pikkunen Jutta pulla. Se on kans niin söpö ja sulonen. Joillekin ehkä vaan muru, mut mulle koko pulla.
Sitten elämäni tärkeimpiä ihmisiä:
Mulla on maailman paras serkku, joka varmasti tykkää tästä edustavasta kuvasta. Mut tällästä meillä vaan aina on. Puhutaan paljon, nauretaan paljon ja viihdytään yhessä.
Ja sit miun ihana sisko kulta. Meillä on aina aika fiksuja juttuja, joita muut ei välttämättä tajuu. Mut ei se mitään, pääasia että meillä on hauskaa!
Sitten miun ihana rakas bestis, jonka kanssa on aina niin parasta. Meillä on kunnon inside jutut ja oikeesti ymmärretään toisiamme pelkästä katseesta tai puolesta sanasta. Joskus muiden on silleen aika vaikeeta seurata meidän keskusteluu ku puolet tapahtuu ajatuksissa. Ollaan koettu yhdessä niin paljon ja paljon on vielä edessä.
Okei, on tietysti paljon vielä muitakin asioita, jotka tekee miun elämästä miun elämän. Kuten mummo, sit kaikki muutkin serkut, kummit, sedät ja tädit. Sukulaiset on ehkä elämän tärkeimpiä asioita, ainakin mulle. Ne antaa tunteen, et kuuluu johonkin. Et on osa jotain. Et mulla on historia. Että mie en vaan oo joku irrallinen leijailija täällä maailmankaikkeudessa. Vaan että mulla on suku, mulla on juuret, mulla on ihmisiä, jotka välittää miusta vaikka en näkis niitä usein. Että ne on silti olemassa, vaikka en ois koskaan nähny niitä. Silti ne on, ja se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti