Usko.

Se on jännää miten nykyään ajattelee ihan erilaisia ja ehkä vähän jopa hassuja asioita, kun käy kirkossa. Eilen tosiaan oli kauneimmat joululaulut enon kirkossa ja onhan se jo aika perinteeks muodostunu käydä siellä, joka vuosi. Sitä saa ihan jotenki erilaisen rauhan tunteen nykyään kun istuu kirkossa. Siinä odoteltiin sen tapahtuman alkamista ja tuntu ihan ku oisin nähny sen kirkon ensimmäistä kertaa. Niinku oisin kattonu sitä jonkun muun silmin. Ja alttaritauluu kattoessani huomasin miettiväni, et tuossa alttarilla mie sit joskus sanon "Tahdon". Tuota käytävää mie kävelen häämarssin soidessa ja siellä käytävän päässä odottaa miun tuleva aviomies. Se tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta nyt. Tuntuu siltä, et en koskaan voi saavuttaa mitään sellasta. Mut silti, kyllä mie joskus haluisin sellasenkin päivän viettää. Huomasin myös, että ennen se kaikkein tylsin osio, eli papin puhe, onkin nyt se kaikkein koskettavin. Siitä saa jotain sellasta outoo voimaa, sellasen tunteen, et kuuluu johonkin. Että on osa jotain suurempaa. Siellä oli myös sellanen kaheksan vuotias pikkutyttö, joka laulo yksin ihan ilman säestystä kaks lauluu. Sen esityksen jälkeen näin, miten mummot vaan pyyhki silmiään. Täytyy kyl sanoo et itelläkin alko itku poltella silmäluomia. Se oli vaan jotain niin kaunista. Enkä tiiä mistä se johtuu, mut aina kun pitää laulaa Maa on niin kaunis, niin minnuu alkaa ihan kauheesti itkettää. Siinä laulussa on vaan jotain sellasta, joka saa tajuumaan miten kukaan ei ole täällä ikuisesti. Että jokainen joutuu täältä joskus lähtemään, mut silti elämä jatkuu.
En tiiä miks, mut mulla on nykyään muutenki itku aina  tosi herkässä. Jos katon jotai ohjelmia, jotka on surullisia tai elokuvia, niin voi olla melkein varma et alkaa itkettää. En vaan uskalla antaa sen itkun tulla, koska tuntuu et jos alotan niin en pysty ollenkaan lopettaa. Se ei oo mitään kaunista itken pari kyyneltä itkuu vaan se on ihan oikeesti jostain syvemmältä kumpuuva tarve itkee. Ehkä se on vaan tää elämänvaihe kun on niin kamalasti kaikkee. Joutuu kokoajan olemaan niin skarppina, että jos vähänki antaa sille periks, niin se on menoa sit.
Ihanaa, ihan kohta on joulu! :)

Popikin on jo ihan joulutunnelmissa!