perjantai 11. toukokuuta 2012

Aurinkolasit.

Siinä taas nähtiin miun kyky heittäytyy tuntemattomaan, kun Oulun amkista tuli kutsu pääsykokeisiin. Aikani sitä kirjettä luettuani ja tajuttuani, että joo oikeesti kiva tää on jo ens viikolla, päästin suustani että: Mie en haluu tänne.
No joo okei tässä tilanteessa mulla on ehkä oikeus olla tuota mieltä, koska en ees hakenu Ouluun sen takia, et jotenkin haluisin sinne opiskelemaan vaan koska oli pakkohaku. Luulin vielä, että riittäs ku sössin pääsykokeet Joensuussa, et ei tartteis erikseen Oulun lähtee sitä tekemään, mutta ei. Matkustan siis seittemän tuntii linja-autossa ihan vaan sen takii, että käyn sutasemassa nimeni siihen paperiin. Joo en tiiä mitä järkee miun oikeesti on edes mennä sinne jonkun tuommosen takia. Mutta pikkuhiljaa  oon jopa alkanu innostuu tästä reissusta. Ihanaa päästä välillä jonnekkin, kun on vaan päivät kotona. Ja sit saan olla hotellissa yötä ja mie oikeesti rakastan hotelleja. Mikään ei oo niin parasta, kun se tunnelma siellä. Sitten saan ihanan hotelliaamiaisen ja ah nam. Jos nyt pystyn syömään, ku jännittää ne kokeet niin paljon.
Mutta niin, tää tyttö lähtee ens viikolla seikkailemaan!

Kävin tällä viikolla parikin kertaa kaupungilla vähä shoppailemassa. Kyllähän sieltä jotain tarttu mukaankin. Löysin esim. kengät yo-juhliin. Nää nyt ei ehkä oo ihan täydellisesti sellaset kun kuvittelin, mutta nää tuntu niin hyvälle jalassa ja on ihan nätit kuitenkin niin päätin sitten, että kyllä ne välttää. Ei sellasia kenkiä kuitenkaan ole oikeesti olemassa, kun millanen mielikuva mulla on päässä.



Sitten miun piti löytää uudet aurinkolasit, koska vanhat meni rikki. Voi miun rakkaat keltaset aurinkolasit, mut onneks ei huolta! Nimittäin kahta en vaihda, keltasia aurinkolaseja ja.. öö.. jotakin.


Ilmeisesti olen vähän huulirasvariippuvainen, mutta miun oli vaan ihan pakko ostaa, kun oli kaks uutuutta Labellolta ja ne vaan näytti niin syötäviltä! Nyt mulla on siis kolme huulirasvaa. Enemmänkin voisi olla, joten eihän tässä vielä mitään ongelmaa. Kuvasta tuli tosi epäselvä, mutta siinä ne nyt kumminki on. Ne tuoksuu niin hyvälle oikeesti!


Voi vitsi ootan niin innoissani sitä päivää, kun vihdoin on ylkkärit ja saa taas olla nättinä ja kaikkee. Saan paljon lahjoja ja saan laittaa lakin päähän ja voihan vitsi! Kolmen vuoden uurastus palkitaan vihdoin. Sitä ennen harmi vaan on tässä kaikenlaista, kuten pitäs vielä aika paljon siivoilla ja leipoo. Kahen päivän piirakkatalkoot, ou jeah! Niin ja ihan vaan parit pääsykokeetkin tässä vielä, mutta oi ihan kohta on jo se suuri päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti