Luulin, että riittää kun rakastaa ja sinua rakastetaan. Miksi olen yhä yksin ja onneton?
Ymmärrän paljon ja kuitenkaan en mitään. Eikö minun pitäisi tietää enemmän?
Ulkona sataa, mutta en olekaan surullinen. Olenko sittenkin syksyihminen?
Illat pimenevät, mutta en pelkääkään.
Yritin sanoa: "älä jätä minua yksin", mutta ääntäkään ei kuulunut.
Yritin tarttua kiinni, mutta en saanut kättäni liikkeelle.
Kuka oikein ohjailee elämääni, jos en minä itse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti